TULIVUORI
Bebe Daniels (1901-1971) aloitti elokuvauransa lapsinäyttelijänä, toimi pitkään Harold Lloydin vastanäyttelijänä ja siirtyessään vuonna 1919 Famous Players-Laskyn palvelukseen nousi tähteyteen, joka veti melkein vertoja aikakauden suurimmille nimille. Toisin kuin monet kanssasisarensa, Daniels onnistui siirtymään vaikeuksitta äänielokuviin ja kun ura Hollywoodissa päättyi vuonna 1935, se ei tapahtunut tuottajien toimesta vaan tähden omasta halusta – hän meni naimisiin, perusti perheen, muutti Englantiin ja teki uuden uran radiossa ja televisiossa.
Maine on elokuvamaailmassa kuitenkin katoavaista ja sen ovat saaneet huomata kaikki Danielsin urasta kiinnostuneet. Kiitos mykkäelokuvien tämänhetkisen huomion, vasta viime vuosina myös Bebe Danielsia on alettu nostaa takaisin suuren yleisön tietoisuuteen. Tämä ei tapahdu kuitenkaan nopeasti, sillä iso osa hänen elokuviaan on kateissa ja joukkorahoitusprojektit vievät aina oman aikansa. Toivoa kuitenkin on, että jonain päivänä Bebe Danielsin nimi liitetään tunnettujen mykkäelokuvatähtien joukkoon.
Vuonna 1926 valmistunut Tulivuori sijoittuu Ranskan hallitsemalle, Länsi-Intiassa sijaitsevalle Martiniquelle, jonne Danielsin esittämä Zabette de Chauvalon saapuu vuosien jälkeen tapaamaan isäänsä. Zabette on aikoinaan joutunut jättämään kotisaarensa taakseen, sillä hänen on huhuttu olleen isän mustan naisen kanssa tekemän syrjähypyn tulos. Huhut ovat johtaneet vanhempien eroon ja tehneet Zabetesta hylkiön, joka löytää nyt paikkansa saaren köyhälistön seurasta. Zabeten onneksi muuan aristokraatin poika (Ricardo Cortez) kiinnostuu hänestä ja on valmis menemään naimisiin hänen kanssaan. Sitä ennen nuorukaisen on tosin onnistuttava purkamaan sovittu kihlaus ja peruutettava häät, mikä ei ole helppo tehtävä.
Tulivuori on studioeksotiikalla höystetty romanttinen pukudraama, jonka komeat tuotantoarvot eivät pysty peittämään onton ja erikoisen juonen heikkouksia. Vaikka tekijöiden tarkoituksena on ollut luoda suurta, luokkaerot rikkovaa rakkaustarinaa, on tuloksena vain yksi keskinkertaisuus tämänkaltaisten elokuvien joukossa. Danielsin vetovoima ei yksinkertaisesti riitä kannattelemaan elokuvaa, jonka mahdollinen lumo on haihtunut aikapäiviä sitten. Lopullista arviota on tietysti vaikea antaa Tulivuoren epätäydellisen kopion vuoksi, mutta en jotenkin jaksa uskoa puuttuvan materiaalin muuttavan lopputulosta olennaisesti paremmaksi.
Vaikka Daniels onkin elokuvan tähti, valkokangasta hallitsee jälleen kerran Wallace Beery, jonka kieroiluja katselee mielellään. Ricardo Cortez sopii hyvin Beeryn vastapeluriksi Danielsin rinnalle ja miesten välille saadaan paikka paikoin ihan kelvollista vihanpitoa. Brandon Hurstin ja Dale Fullerin kaltaisten laatunäyttelijöiden työskentelyä olisi ihaillut kauemminkin, mutta valitettavasti heidän roolinsa jäivät pieniksi.
Tulivuori on ulkoisilta avuiltaan näyttävä elokuva, joka pääsisi parhaiten oikeuksiinsa väreissä. Koska niitä ei ole, eikä juonikaan tarjoa mitään mitä ei valkokankailla olisi nähty jo kymmeniä kertoja, jää lopputulos vahvasti keskivertoa heikommaksi. Danielsistakaan ei ole tällä kertaa apua, vaikka kuvaajana toiminut Lucien Andriot onkin tiennyt, kuinka tähden parhaat puolet saa kameralla esiin.
Tuotanto: Famous Players-Lasky
Ohjaus: William K. Howard
Käsikirjoitus: Bernard McConville (Laurence Eyren näytelmästä)
Kuvaus: Lucien Andriot
Näyttelijät: Bebe Daniels (Zabette de Chauvalon), Ricardo Cortez (Stéphane Séquineau), Wallace Beery (Quembo), Arthur Edmund Carewe (Maurice Séquineau), Dale Fuller (Cédrien), Eulalie Jensen (Madame de Chauvalon), Brandon Hurst (André de Chauvalon), Marjorie Gay (Marie de Chauvalon)