JOHAN ULFSTJERNA
"Minun on kuoltava, jotta te voitte elää."
Ruotsalaisen elokuvan suurten mestareiden varjoon aina jääneen John W. Bruniuksen (1884-1937) tähteä on kirkastettu viime vuosien aikana eri festivaaleilla ja esityssarjoissa. Historiallisiin kuvauksiin etenkin 1920-luvulla mieltyneen Bruniuksen maineen nostamiseksi on tehtävä kuitenkin vielä reilusti töitä, sillä vaikka tutkijat ovat jo aikapäiviä sitten tunnistaneet hänen arvonsa, ei Brunius ole harrastajien keskuudessa vielä herättänyt samanlaista mielenkiintoa kuin Mauritz Stiller, Victor Sjöström tai edes Georg af Klercker. Siksi jokainen hänen elokuvansa on tärkeä uudelleentutkimisen ja -arvioinnin kohde.
Nelinäytöksinen, vuonna 1923 valmistunut Johan Ulfstjerna sijoittuu Suomen ensimmäisen sortokauden aikaan. Nuori Helge Ulfstjerna (Einar Hanson) kuuluu poliittisesti radikaaliin järjestöön, joka suunnittelee kuvernöörin ampumista. Verityön suunnittelu ja teko lankeavat Helgelle, joka ei hetkeäkään epäröi ottaa tehtävää vastaan. Murhapäivänä tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta, joka mullistaa koko hänen perheensä elämän.
Varmaotteisesti ohjaavan Bruniuksen tunnetuimmat historialliset suurelokuvat (Vänrikki Stoolin tarinat, 1926 ja Kustaa Waasa, 1928) muistetaan erityisesti ulkoisesta näyttävyydestään, jotka söivät tehoja itse tarinalta. Johan Ulfstjernan kohdalla tilanne on toinen, sillä se ei lähde missään vaiheessa piirtämään laajempaa kuvaa Suomen olosuhteista, vaan hahmot ja tapahtumat on sijoitettu pienen alueen ja ajan sisään, jolloin kokonaisuus pysyy vauhdikkaana ja toimivana. Keskeisiä henkilöitäkään ei ole kuin muutama ja siksi nämä tulevat katsojalle hyvin tutuiksi. Helsingissä kuvatut ulkokohtaukset antavat elokuvalle oman lisäarvonsa ja vaikka elokuva ottaakin historian suhteen vapauksia, ei niillä ole kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä.
Aikansa suosituimpiin miesnäyttelijöihin lukeutunut Einar Hanson kantaa radikaalinuorukaisen viittaa kunnialla ja tuo onnistuneesti esiin hahmonsa intomielen, mutta myös sisäisen haurauden. Pitkän linjan teatteri- ja elokuvanäyttelijä Ivan Hedqvist on hänen isänään niin ikään erinomainen, kun taas Georg af Klerckerin elokuvissa pinnalle noussut Mary Johnson olisi kaivannut hahmoonsa lisää särmää. Sama vaivaa Anna Olinin esittämää Ulfstjernan perheen äitiä, jonka huoli poikansa tekemisistä jää kovin vajavaiseksi.
Johan Ulfstjerna sai ensi-iltansa runsaiden ylistysten kera ja etenkin Hedqvistin roolisuoritusta kiiteltiin vuolaasti. Elokuva katosi vuosikymmenten aikana, kunnes sen kopio löytyi vuonna 1993. Aihe koettiin sen verran kiinnostavaksi, että se filmattiin Gustaf Edgrenin toimesta uudelleen vuonna 1936, jolloin Ulfstjernan perheen vanhempia näyttelivät Gösta Ekman ja Edith Erastoff.
Tuotanto: Svensk Filmindustri
Ohjaus: John W. Brunius
Käsikirjoitus: Carlo Keil-Möller (Tor Hedbergin näytelmästä)
Kuvaus: Hugo Edlund
Lavastus: Vilhelm Bryde
Näyttelijät: Ivan Hedqvist (Johan Ulfstjerna), Anna Olin (Adelaide, hänen vaimonsa), Einar Hanson (Helge Ulfstjerna), Mary Johnson (Agda Gauvin), Albion Örtengren (hänen isänsä), John Ekman (kuvernööri)