ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Japanilaisen elokuvan suurimpiin jättiläisiin lukeutuneen Yasujiro Ozun elokuvista tunnetuimpia ovat toisen maailmansodan jälkeen valmistuneet draamat – harva tuntuu tietävän, että tuossa vaiheessa Ozulla oli jo kaksi vuosikymmentä elokuvauraa takanaan. Jo mykkäkaudella uransa aloittanut mestariohjaaja ehti ohjata yli kolmekymmentä teosta ennen äänielokuvaa, mutta valitettavan harvat Ozun mykkäelokuvista ovat päätyneet kotikatsojan saataville. Muutamia kuitenkin löytyy, kuten esimerkiksi vuonna 1932 valmistunut Umarete wa mita keredo (”Synnyin mutta…”), keskiluokkaisen perheen arjesta kertova upea elokuva.

Umarete wa mita keredo kertoo perheestä, joka muuttaa isän työn vuoksi esikaupunkialueelle. Isälle (Tatsuo Saito) muutto on askel parempaan, sillä tällä tavalla hän asuu lähempänä pomoaan (Takeshi Sakamoto) ja hänellä on myös paremmat mahdollisuudet edetä urallaan. Perheen nuorille pojille (erinomaiset Hideo Sugawara ja Tokkan Kozo) muutto sen sijaan aiheuttaa hankaluuksia, sillä heillä on edessään uusi ympäristö, uusi koulu ja uudet ihmiset. Pojat tulevat huomaamaan, että sopeutuminen ei käy aivan mutkattomasti.

Umarete wa mita keredo on jokaista Ozun elokuvien ystävää varmasti kiinnostava teos jo pelkästään senkin vuoksi, että ohjaajalle tyypillinen ilmaisutyyli alkoi saavuttaa tuttua muotoaan. Noin metrin korkeudelle asetettu kamera on jo läsnä, mutta otot ovat vielä tulevia teoksia lyhyempiä ja leikkaus terävämpää. Yllättävintä on kuitenkin liikkuvalla kameralla kuvattujen otosten määrä: paikoin varsin keinotekoiselta elävöittämiskeinolta tuntuvaa tapaa on käytetty parissakymmenessä kohtauksessa. Vaikka liikkuvan kameran käyttö vaikuttaakin välillä hieman liioitellulta, on Ozun kaunis tyyli kokonaisuudessaan ihailemisen arvoista.

Tarinaltaan elokuva on pienimuotoinen ja intiimi draama keskiluokan arjesta, jota Ozu kuvaa pääosin perheen poikien kautta. Isä saa mahdollisuuden edetä urallaan ja tarjota perheelleen paremman elämän ainakin taloudellisesti, mutta pojille isän valinnat aiheuttavat pettymyksen: onko isä niin tärkeä kuin he luulevat? Lopulta he jopa kyseenalaistavat isän saavutukset ja opetukset. Ei siis riitä, että perheellä menee rahallisesti paremmin, jos isä ei kerran pysty toimimaan roolimallina pojilleen ja seisomaan opetustensa takana. Ozun omaan ideaan pohjautuva elokuiva on jälleen kerran kuin heijastus elämästä itsestään, luonnollinen ja todentuntuinen aina loppuratkaisua myöten. Ja jotta tarina ei uppoaisi liialliseen paatokseen, on siinä mukana myös tunnelmaa ja tarinaa keventävää huumoria, joka myös toimii moitteetta.

Ozun upea teos on paitsi hieno kuvaus perheen sisäisistä ongelmista, myös tyylikäs ja nostalginen matka lapsuuden maailmaan, jota on harvoin tavoitettu yhtä aidosti kuin tämän elokuvan kohdalla. Oman paikan löytäminen yhteisöstä on tärkeää, mutta aivan yhtä tärkeitä ovat poikien väliset omat rituaalit ja muut toimet. Eikä sovi tietenkään unohtaa elämän peruskysymyksiä kuten ”kenen isä on tärkein tai ovatko seepran raidat valkeita mustalla pohjalla vai päinvastoin”. Lapsinäyttelijät ovat tahoillaan erittäin luonnollisia eikä moittimista ole aikuisissakaan – mainittakoon, että Ozun vakionäyttelijöihin lukeutuva Chishu Ryu tekee lyhyen roolisuorituksen elokuvaprojektorin käyttäjänä.

Umarete wa mita keredo on vaikuttava ja toimiva elokuva sekä hyvä osoitus Ozun olleen jo 1930-luvun alussa melkoinen virtuoosi elokuvantekijänä. Ohjaaja työsti aiheesta uuden filmatisoinnin vuonna 1959, mutta äänellä ja komealla Technicolor-kuvauksella varustetussa Hyvää huomenta (Ohayo, 1959) –elokuvassa ei ole tämän mykkäelokuvan veroista taikaa, vaikka kelpo teos jälkimmäinenkin on.

UMARETE WA MITA KEREDO, 1932 Japani

Tuotanto: Shochiku Ohjaus: Yasujiro Ozu Käsikirjoitus: Akira Fushimi (James Makin eli Ozun pseydonyymin aiheesta) Kuvaus: Hideo Mohara Lavastus: Takejiro Tsunoda, Yoshiro Kimura Leikkaus: Hideo Mohara
Näyttelijät: Tatsuo Saito (Yoshii), Mitsuko Yoshikawa (hänen vaimonsa), Hideo Sugawara (Ryoichi, pojista vanhempi), Tokkan Kozo (Keiji, pojista nuorempi), Takeshi Sakamoto (Iwasaki), Teruyo Hayami (Fujin, hänen vaimonsa), Seiichi Kato (Taro), Chishu Ryu (projektorin käyttäjä)