Seitsenvuotiaana Amerikkaan vanhempiensa mukana saapunut Josef von Sternberg opetteli elokuvien tekoa itärannikolla sekä filmasi armeijalle joukon opetusfilmejä ennen saapumistaan Hollywoodiin 1924. Yksityisen rahoituksen avulla filmattu The Salvation Hunters (1925) herätti oitis suurten studioiden mielenkiinnon eikä aikaakaan, kun ohjaaja oli kiinnitetty M-G-M:n palvelukseen. Ura Hollywoodin suurimmalla elokuvastudiolla ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, vaan muutaman keskeneräiseksi jääneen yrityksen jälkeen von Sternberg sai etsiä uuden työnantajan. Sen paremmin ei elokuvan teko luonnistunut Chaplininkaan leivissä, vaan tähti tuhosi A Woman of the Sea (1926) -elokuvan ainoan kopion pitäen lopputulosta tavattoman kauniina, mutta muilta osin heikkolaatuisena ja kaupallisesti täysin epäonnistuvana teoksena. Vasta siirto Paramountille osoittautui menestyksekkääksi.
1920-luvulla gangsterismi paistatteli julkisuuden valokeilassa, joten von Sternberg sai ohjattavakseen aihetta käsittelevän elokuvan. Avukseen hän sai Hollywoodissa debytoivan Ben Hechtin, jonka tarinaan tämä alamaailmaan sijoittuva kolmiodraama perustuu. Elokuvan keskeisinä hahmoina ovat monista gangsterielokuvista tutut hahmot: valtansa huipulla oleva gangsteripomo Bull Weed (George Bancroft), tämän naisystävä Feathers (Evelyn Brent) sekä kivikasvoinen uskottu "Rolls Royce" (Clive Brook). Murhattuaan kilpailevan gangsteripomon (Fred Kohler), Bull Weed määrätään hirtettäväksi. Tuomion täytäntöönpanoa odotellessaan hän saa kuulla lähimmäistensä romanssista ja päättää karata vankilasta tehdäkseen tilit selviksi heidän kanssaan.
Ohjaaja ei omien sanojensa mukaan piitannut tarinasta alkuunkaan, hänelle tärkeintä oli elokuvan visuaalinen puoli. Niinpä Underworld poikkeaakin melkoisesti 30-luvun realistisempaa lähestymistapaa suosineista Yhteiskunnan vihollisesta (1931) sekä Arpinaamasta (1932). Studioon rakennettu gangstereiden valtakunta on täysin oma maailmansa, romantisoitu ja siloteltu versio 20-luvun suurkaupungista, josta tavalliset henkilöt ovat kokonaan ulkopuolelle suljettuja. Jo pelkästään uniikki lähestymistapa tekee Underworldista erittäin mielenkiintoisen elokuvan.
Muulta osin Underworld voi muodostua pettymykseksi 30-luvun väkivaltaisiin gangsterielokuviin mieltyneille, sillä tässä elokuvassa ei ole mukana toimintaa juuri nimeksikään. Se ei myöskään ota millään muotoa kantaa gangsterismiin yhteiskunnallisena ongelmana, saati etsi syitä lain väärälle puolelle ajautuneiden henkilöiden käytökseen. Vaikka käsikirjoitus onkin suoraviivainen ja elokuvan henkilöt ohuita ja pelkistettyjä, on Underworld tutustumisen arvoinen klassikko.
Nykypäivänä Underworldin asemaa lajityypin ensimmäisenä merkittävä elokuvana ei kiellä kukaan, mutta ensi-illan aikoihin asetelmat olivat jokseenkin toisenlaisia. Paramount piti elokuvaa niin huonona, ettei sitä esitetty kuin yhdessä ainoassa newyorkilaisessa teatterissa ja Hecht jopa vaati nimensä poistamista elokuvan alkuteksteistä. Yleisö kuitenkin rakasti näkemäänsä ja Underworldista tuli suurmenestys, joka toi paitsi Hechtille hänen uransa ensimmäisen Oscar-palkinnon, nosti myös von Sternbergin suuren maailman tietoisuuteen.
Tuotanto: Paramount
Ohjaus: Josef von Sternberg
Käsikirjoitus: Charles Furthman, Robert N. Lee (Ben Hechtin tarinasta)
Kuvaus: Bert Glennon
Lavastus: Hans Dreier
Leikkaus: E. Lloyd Sheldon
Välitekstit: George Marion Jr.
Näyttelijät: George Bancroft (Bull Weed), Evelyn Brent (Feathers), Clive Brook (Rolls Royce), Buck Mulligan (Fred Kohler), Helen Lynch (Mulliganin tyttö), Larry Semon (Slippy Lewis), Jerry Mandy (Paloma), Alfred Allen (tuomari)