VANHAT ROUVAT VAIHDETAAN UUSIIN
Amerikkalainen elokuva koki 1910-luvun lopussa suunnanmuutoksen. Maailmansota oli sodittu, ihmisten asenteet, tavat ja toiveet muuttuivat radikaalisti sotaa edeltävistä ajoista, uusi nautinnonhaluisempi sukupolvi astui esiin. Sille ei kelvannut enää D. W. Griffith ikuisine neitsyineen, vaan se halusi rohkeampaa, modernimpaa ja vauhdikkaampaa elokuvaa. Sitä heille tarjosi Hollywoodin suurimpiin nimiin jo tuolloin lukeutunut Cecil B. DeMille.
DeMille oli tehnyt elokuvia ainoastaan neljän vuoden ajan, mutta osoittanut taitonsa jo niin westernin, spektaakkelin kuin sotapropagandankin tekijänä. Kun hänen tuottajaystävänsä Jesse L. Lasky ehdotti David Graham Phillipsin menestysromaanin Old Wives for New (1908) filmaamista, hän tuli samalla sysänneeksi liikkeelle kokonaisen elokuvasarjan. Vuonna 1918 valmistunut Vanhat rouvat vaihdetaan uusiin oli DeMillen yhdeksän avioliittoelokuvan mittaisen sarjan avausteos.
Charles Murdock (Elliott Dexter) on pienen amerikkalaiskaupungin öljykuningas. Hänellä tuntuu olevan elämässään kaikkea: hieno kartano, paljon ystäviä, rakastavat lapset. Murdock ei ole kuitenkaan onnellinen, sillä hänen avioliittonsa on tunne-elämältään täysin kuollut. Itsensä varsin hyväkuntoisena pitänyt Murdock tuntee inhoa ja vastenmielisyyttä ajatellessaan vuosien saatossa varsin pyyleviin mittoihin kasvanutta vaimoaan (Sylvia Ashton). Eräänä aamuna hän saa tarpeekseen ja ilmoittaa vaimolleen haluavansa avioeron.
Vanhat rouvat vaihdetaan uusiin pöllytti vanhoja arvoja ja ihanteita kertaheitolla ja esitteli uuden, radikaalin ajattelutavan: miksi tylsistyä toimimattomassa avioliitossa, jos elämästä tulee mielekkäämpää kumppania vaihtamalla? Vaikka elokuva puki sanoiksi varmasti monen henkilön ajatukset, herätti se myös pahennusta rohkeudellaan. 2000-luvun katsojan silmin elokuvassa ei ole enää mitään erikoista, jos ei ota lukuun sen asemaa avioliittokomedioiden edelläkävijänä. Avioliittokomediaksi luokitteleminenkin on kieltämättä hieman harhaanjohtavaa, sen verran tosikkomaista meno valkokankaalla on.
DeMillen teoksen historiallinen asema on elokuvalle lopulta enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Odotukset eivät täyty millään saralla, sillä kokonaisuutta vaivaa pahemmanlaatuinen värittömyys. Lemmensotkut ja avioliitto-ongelmat ovat liian tavanomaisia, jotta ne herättäisivät minkäänlaista kiinnostusta. Elokuvan hahmot ovat luonnollisia, mutta harmittavan epäkiinnostavia. Ulkoasultaan Vanhat rouvat vaihdetaan uusiin on totutun komea ja huoliteltu, mutta tällä kertaa se ei ole tarpeeksi. Kokonaisuutena DeMillen elokuva vaikuttaa varovaiselta kokeilulta mitä katsojille oikein voi tarjota ja mitä he haluavat nähdä.
DeMille olisi halunnut mukaan tulevan tähtensä Gloria Swansonin, mutta se oli sopimusasioiden vuoksi mahdotonta. Niinpä hän kiinnitti ryhmään muutaman sivuosan tehneen Marcia Manonin sekä King Vidorin tuolloisen vaimon Florencen. Kumpikaan kaunokaisista ei näyttele millään muotoa muistettavasti, joten valintoja ei voi pitää kovinkaan onnistuneina. Dexter ja Ashton tekevät päärooleissa mukiinmenevät suoritukset, eikä pahaa sanaa voi sanoa Murdockin sihteeriä esittävästä Gustav von Seyffertitzistäkään. Sivuosissa nähdään mm. Tully Marshall, Alice Terry, Noah Beery ja Madame Sul-Te-Wan.
Vanhat rouvat vaihdetaan uusiin oli täysosuma lippuluukuilla ollen samalla taas yksi osoitus siitä kuinka ajan hermolla niin Lasky kuin DeMillekin olivat. Elokuvalla on edelleen puolestapuhujansa, mutta itse en kuulu niihin, sillä mielestäni Vanhat rouvat vaihdetaan uusiin on keskiverto avioliittodraama, jossa olisi ollut aineksia huomattavasti parempaankin.
Tuotanto: Artcraft Pictures Corporation
Ohjaus: Cecil B. DeMille
Käsikirjoitus: Jeanie Macpherson (David Graham Phillipsin romaanista)
Kuvaus: Alvin Wyckoff
Lavastus: Wilfred Buckland
Leikkaus: Cecil B. DeMille
Musiikki: Louis F. Gottschalk
Puvustus: Alpharetta Hoffmann
Näyttelijät: Elliott Dexter (Charles Murdock), Sylvia Ashton (Sophy Murdock), Wanda Hawley (Sophy nuorena), Helen Jerome Eddy (Norma Murdock), J. Parks Jones (Charley Murdock), Florence Vidor (Juliet Raeburn), Gustav von Seyffertitz (Melville Bladen), Theodore Roberts (Tom Berkeley), Marcia Manon (Viola Hastings), Edna Mae Cooper (Bertha)