Ranskalainen ohjaaja René Leprince ei ole meidän maillamme kovinkaan tunnettu, vaikka hän oli etenkin 1910-luvulla yksi maansa tuotteliaimmista elokuvantekijöistä. Tähtinäyttelijä Léon Mathot ei ole sen muistetumpi, lukuisista mykän kauden menestysrooleistaan huolimatta. Eikä kovin moni vanno enää Madeleine Renaudinkaan nimeen, joka muistettaneen ainoastaan kotimaansa rajojen sisäpuolella. Maine ja kunnia ovat katoavaisia, mutta onneksemme nämä kaikki kolme menneen maailman suuruutta on yhytetty yhteen ja samaan elokuvaan, vuonna 1923 valmistuneeseen Vent deboutiin. Sen uusi restaurointi esitettiin viime syksynä Pordenonen Le Giornate del Cinema Muto -festivaalilla ja on nyttemmin lisätty myös Le Cinémathèque françaisen mykkäelokuvastriimien joukkoon.
Vent debout kertoo varakkaasta joutenoloa viettävästä Jacques Averilista (Mathot), jonka elämä muuttuu, kun hän saa kuulla pankkiirina työskentelevän isänsä tekemästä konkurssista, minkä mukana heidän kotisaarensa asukkaat ovat menettäneet lähes kaiken omaisuutensa. Averil kuittaa isänsä velat ja poistuu kotoaan merille. Kovin hyvin hänellä ei mene sielläkään, sillä uuden ystävän tapaturmainen kuolema masentaa Averilin täysin. Hän hylkää rannikon ja suuntaa Pariisin etsimään lohtua elämäänsä.
Kahteen selkeään ja eri tyyliseen osaan jakautuva elokuva ihastuttaa etenkin alkupuolen miljöökuvauksellaan. Bretagnen rannikolla Paimpolin kylässä kuvatut jaksot ovat kertakaikkisen kiehtovia, kuten ranskalaisissa elokuvissa tuohon aikaan oli tapana. Epätavallista on ainoastaan se, ettei tähän elokuvaan ole kuvattu keinotekoisia ja romantisoituja kuvia, vaan tekijäryhmä on pysyttäytynyt tältä osin realismissa. Tämä antaa elokuvalle omanlaisensa kauneuden.
Elokuvan jälkimmäinen puolisko on tavanomaisempaa ihmissuhdedraamaa, jossa Averil yrittää saada elämäänsä raiteilleen. Hän tapaa nuoren naisen (Renaud) ja rakastuu tähän, mutta heidän suhteensa rakentuminen ei ole helppoa, ovathan he aivan eri yhteiskuntaluokista. Lisäksi Averilin isän tekemät liikeasiat linkittävät heidät toisiinsa, joten rakennettavaa riittää, ennen kuin suhteesta voi kasvaa tasapainoinen ja molempia osapuolia tyydyttävä.
Vent debout ei lunasta täysin sille asettamiani odotuksia. Sen ulkoinen vaikuttavuus ei riitä peittoamaan tarinan tavanomaista romanssikuviota, mikä harmittaa ainakin itseäni. Bretagnessa kuvatut jaksot ovat sen sijaan hienoja ja riittänevät jo sellaisenaan herättämään mielenkiinnon tätä elokuvaa kohtaan. Säilynyt kopio on paikka paikoin aika huonokuntoinen, eikä valitettavasti aivan täydellinenkään, mutta silti katselukelpoinen.
Tuotanto: Pathé Consortium Cinéma
Ohjaus: René Leprince
Käsikirjoitus: René Leprince (Frédéric Caussen romaanista)
Kuvaus: Julien Ringel
Näyttelijät: Léon Mathot (Jacques Averil), Madeleine Renaud (Marie Richard), Camille Bert (Menzi), Robert Tourneur (Formal), André Daven (Harvier), Maud Tiller (Chaad), Adrienne Duriez (isoäiti)
Kesto: 86 min.
Ensi-ilta: 8.6.1923 / ---
Kuvakaappaukset ja elokuva: Vent debout