Olen kerran jos toisenkin harmitellut, ettei meillä Suomessa ole enää mahdollisuutta nähdä aikoinaan suursuositun Majakka ja Perävaunu -kaksikon elokuvia. Olen myös todennut, että mikäli mahdollisuus niiden näkemiseen tulee, siihen kannattaa tarttua, koska tänä päivänä yhä useampi entisaikojen suuruus katoaa vääjäämättä historian hämärään. Tanskan elokuva-arkiston ansiosta heidän kansallisaarrettaan tuskin täysin unohdetaan, sillä DFI:n striimauspalveluun on alettu jo lisätä kaksikon elokuvia. Siellä on katsottavissa myös Lännen leikkivillä laineilla, joka on edellisen kerran Suomessa esitetty Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla 2001.
Lännen leikkivillä laineilla on pieneen Pohjanmeren rannikon kalastajakylään sijoittuva draamakomedia. Sen ydintarinan osat ovat pirtun salakuljetuksessa ja jo ennalta sovitussa naimakaupassa, joihin molempiin kalastusmatkalle saapuneet ystävämme (Carl Schenstrøm, Harald Madsen) sekaantuvat. Siinä sivussa he ratkovat nuoren Birgerin (Erling Schroeder) taustoja ja lopettavat seutua piinaavan kummittelun. Heidät palkitaan unohtumattomalla merimatkalla, jollaista kumpikaan ei varmasti osannut odottaa.
Tanskalaisen elokuvakomedian eturiviin lukeutuneiden Majakan ja Perävaunun suosio oli vankka koko 1920-luvun. Muutaman heidän elokuvansa nähneenä voin todeta, että niin oli elokuvien laatukin - joku saattaisi tosin syyttää tuottaja Lau Lauritzenin johtamaa työryhmää tasapaksuudesta, mutta toisaalta, miksi keksiä pyörää uudelleen, jos se vain pyörii? Tässä tapauksessa jopa muita näkemiäni parivaljakon elokuvia paremmin, vaikka loppu tuntuukin turhan venytetyltä.
Lännen leikkivillä laineilla on perusviatonta, ketään loukkaamatonta elokuvaa. Sankarimme koheltavat kaikkialla minkä ehtivät, mutta tekevät sen tyylillä: kalastajina he ovat täydellisen eksyksissä, eikä talon rakennuskaan suju heiltä suunnitelmien mukaan - itse asiassa hökkeli muistuttaa hyvin vahvasti Chaplinin Kultakuumeen (1925) mökkiä kaikkine myrskyjaksoineen. Tarpeen vaatiessa he kuitenkin ryhdistäytyvät ja niinpä kummitukset saavat potkun takapuoleen ja salakuljetusliigan nokkamies laitetaan onnistuneesti ojennukseen. Tanssiaisissa koetut vastoinkäymisetkin vaihtuvat hauskuudeksi, kun ystävämme opettavat kalastajille ja heidän tyttärilleen kuinka tanssilattialla otetaan ilo irti.
Kuinka tätä sympaattista parivaljakkoa voisi olla rakastamatta vielä näinkin pitkän ajan jälkeen? Ei mitenkään. Vaikka Majakan ja Perävaunun elokuvat eivät missään äänestyksissä nouse mykkäkomedioiden suurten mestariteosten joukkoon, en edes yritä kieltää, ettenkö viihtyisi niiden parissa ja iloitsisi hahmojen onnistumisista. Suuri ansio kuuluu tietysti Lauritzenille, mutta myös näyttelijät ovat rooleissaan erinomaisia. Siksi en halua, että surusilmäistä Majakkaa tulkitseva Schenstrøm ja aivotyötään jatkuvasti pinnistelevää Perävaunua esittävä Madsen tulevat koskaan unohtumaan elokuvaväen muistista.
”Lännen leikkivillä laineilla on ehdottomasti paraita [sic] Majakka ja Perävaunu -elokuvia, ellei paras. Ohjaus on suurenmoinen ja tyypit erinomaisia. Valokuvaus on kaikin puolin ansiokasta ja vanhat tuttavamme pitävät huolen, että salissa nauretaan. Kaiken kaikkiaan, erinomainen elokuva.” (Filmiaitta 27-28/1927).
Tuotanto: Palladium
Ohjaus: Lau Lauritzen
Käsikirjoitus: Lau Lauritzen, A. V. Olsen
Kuvaus: Hugo J. Fischer, Valdemar Christensen
Musiikki: Ole Høyer
Välitekstit: Leif Alberg
Näyttelijät: Carl Schenstrøm (Majakka), Harald Madsen (Perävaunu), Jørgen Lund (Ola Willing, majatalon isäntä), Kate Fabian (hänen vaimonsa), Karin Nellemose (Karin, heidän tyttärensä), Petrine Sonne (iäkäs Maren), Erling Schroeder (Birger, Marenin ottopoika), Karl Jørgensen (kalakauppias Mauritz Strand), Viggo Wiehe (Birgerin isoisä), Emma Wiehe (Birgerin isoäiti)
Juliste: Det Danske Filminstitut (DFI)
Kuvakaappaukset ja elokuva: Lännen leikkivillä laineilla