THE VIRGINIAN
Cecil B. DeMillen mykkäelokuvakausi on helppo mieltää raamattuspektaakkeleiden ja avioliittokomedioiden aikakaudeksi. Mikäli hänen teoksiaan olisi helpommin saatavilla, huomaisimme, että hänen uransa sisälsi paljon muutakin. The Squaw Manilla (1914) aloittanut DeMille työsti alkuaikoinaan suurta suosiota saavuttaneita westernejä, joista valitettavan moni on kuitenkin tätä nykyä kadonnut. The Squaw Manin kanssa samana vuonna valmistunut The Virginian on onneksi tallella, sillä näin voimme tarkastella ohjaajan kehittymistä ja saada enemmän perspektiiviä hänen uransa alkuvaiheisiin. Vielä merkittävämmäksi elokuvan tekee se, että kyseessä on ensimmäinen ohjaustyö, jonka DeMille on ottanut täysin omiin nimiinsä.
Owen Wisterin suosittuun romaaniin perustuva The Virginian ei häikäise tarinallaan. Ajan hengen mukaisesti katsoja viedään karuun länteen, tällä kertaa nuoren opettajattaren matkassa. Muutto idän sivistyksestä on nuorelle naiselle melkoinen shokki, mutta onneksi hän saa seurakseen seudun rehdeimmän, oikeudenmukaisimman ja hyväkäytöksisimmän cowboyn, joka ojentaa auttavan kätensä aina kun sitä tarvitaan. Mutta voivatko he saada toisiaan, sillä toinen heistä vastustaa väkivaltaa, kun taas toinen turvautuu siihen silloin, kun näkee sen tarpeelliseksi?
The Virginian herättää huomiota varmalla ja vaikuttavalla toteutuksella. DeMillen ohjaus haparoi paikoitellen ja tarinakin hyppelee välillä turhankin vauhdikkaasti, mutta silti edistymistä teatterimaiseen The Squaw Maniin on tapahtunut valtavasti. Alvin Wyckoffin kuvaus on erityisen upeaa. Wyckoff käyttää taitavasti hyväkseen paitsi valoa (lopun nuotiokohtaus) ja varjoja (hirttäjäiset), myös kuvauspaikkana toimineen San Fernando Valleyn maisemia. Sadoissa lännenelokuvissa nähty otos, jossa lainsuojaton odottaa kukkulan laella alhaalla laaksossa kulkevaa sankaria, osoittaa Wyckoffin taitaneen kuvan käytön hienosti myös syvyyssuunnassa.
Miespääosaa esittävä Justin Farnum on roolissaan huomattavasti parempi kuin The Squaw Manissa. Virginialaisen roolin teatterissakin esittänyt Farnum on vähemmän teatraalinen kuin aiemmin, eikä pahaa sanaa ole sanottavana myöskään hänen rakastettuaan tulkitsevasta Winifred Kingstonistakaan. Hänen roolihahmolleen olisi tosin suonut kernaasti lisää esilläoloaikaa, siten olisi saatu lisää kosketuspintaa sivistyksen ja vanhan lännen välille. William Elmerin railakas ylinäytteleminen korostuu heidän rinnallaan, uskottavaan lainsuojatonkuvaukseen olisi varmasti päästy vähemmälläkin heilumisella.
The Virginian oli melkoinen menestys, eikä se ole täysin toivoton tapaus edelleenkään. Mikäli tämä taiteellisesti erittäin vaikuttava western olisi tarjonnut tarinaltaan enemmän, saattaisimme puhua tätä nykyä pienimuotoisesta klassikosta. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, eikä The Virginian innostane kuin intohimoisimpia westernien tai Cecil B. DeMillen elokuvien ystäviä.
Tuotanto: Jesse L. Lasky Feature Play Company
Ohjaus: Cecil B. DeMille
Käsikirjoitus: Kirk La Shelle, Owen Wister (jälkimmäisen romaanista ja näytelmästä)
Kuvaus: Alvin Wyckoff
Lavastus: Wilfred Buckland
Leikkaus: Cecil B. DeMille, Mamie Wagner
Näyttelijät: Justin Farnum (virginialainen), Winifred Kingston (Molly Wood), William Elmer (Trampas), Jack W. Johnston (Steve), Dick La Reno (Balaam), Lewis McCord (rva Balaam), Sydney Deane (Hughey-setä), Monroe Salisbury (hra Ogden), Anita King (rva Ogden), Horace B. Carpenter (meksikaani), Cecilia DeMille (pikkutyttö)