Asiat ovat joskus pienestä kiinni. Niin myös viime kesänä, jolloin pohdin ensimmäistä kertaa vakavasti sivuston lopettamista ja ajankäytön siirtämistä muihin aiheisiin. Edes vastikään valmistunut Harold Lloyd -teos ei tuntunut innostavalta, joten ajattelin lopettaa kirjoittamisen syksyyn. Näin ei lopulta kuitenkaan käynyt, kiitos kahden mahtavan elokuvan eli Frank Borzagen Päivänsäteen (1929) ja F. W. Murnaun Suurkaupungin tytön (1930). Nämä mestariteokset katsottuani sain jälleen uutta virtaa tekemiseeni. Kun sain vielä samoihin aikoihin kutsun saapua Hämeenlinnaan esitelmöimään mykkäelokuvista, mieliala muuttui ainakin toistaiseksi.
Mykkäelokuvavuosi oli monella tapaa antoisa, mutta heikennyksiäkin oli nähtävissä. Elokuva-arkistojen striimauspalvelut ovat vähentyneet kautta linjan, poikkeuksena erittäin korkealaatuisia julkaisuja vapaaseen katseluun siirtävä Dansk Film Institute. Heidän sivustoltaan (stummfilm.dk) on katsottavissa valtavasti tanskalaisten tekijöiden elokuvia, valmistusmaasta välittämättä. Tšekin, Ranskan ja Romanian arkistot tarjoavat mitä pystyvät, mutta huomattavasti tanskalaisia kollegoitaan harvemmin.
Elokuvahankintoja tuli tehtyä varsin vähän, pääasiassa paikkailin kokoelmani puutteita. Vuoden merkittävin julkaisu, amerikkalaisen Kino Lorberin tuottama Cinema’s First Nasty Women ei ollut vielä tätä kirjoittaessa saapunut, joten siitä tarjoan infoa myöhemmin. Odottelen myös mielenkiinnolla uusia portugalilaisia julkaisuja. Muista mainitsemisen arvoisista julkaisuista tärkein lienee Ultra HD-versio Tohtori Caligarin kabinetista (1920), unohtamatta Flicker Alleyn uunituoretta Casanovaa (1927).
Kirjojakin ostin vain muutaman, enkä ole ehtinyt kaikkia vielä lukea. Jotenkin tuntuu siltä, että mykkäelokuvakirjojenkin julkaisutahti on ollut hiipumaan päin, eikä enää edes vuosittain tule mitään mielenkiintoista. Lukemistani kirjoista haluan suositella Laura Petersen Baloghin Karl Danea, Lisa Stein Havenin The Rise & Fall of Max Linderiä sekä Isak Thorsenin tanskalaisen elokuvan historiaa upeasti valottavaa The Rise and Fall of the Polar Bear -teosta, joka kertoo kaiken mahdollisen tiedon Tanskan lyhyestä ajasta elokuvan suurvaltana.
Koronapandemia ei ole vielä jäänyt taakse, mutta onneksemme matkustaminen ja tapahtumissa käyminen ovat nyt jo mahdollisia. Itse ehdin vierailla kolmilla mykkäelokuvajuhlilla: Forssassa, Pordenonessa ja Loud Silentsissa. Pordenonessa kävin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2019 ja vaikka ohjelmisto ei kovin kaksinen ollutkaan, sisältyy kyseinen festivaali ohjelmistooni myös tulevana syksynä. Loud Silentsissa en ollut vieraillut kertaakaan sen jälkeen, kun tapahtuma siirtyi Helsinkiin, joten nyt kun aikataulut sallivat päätin korjata epäkohdan. Sain nähdä siellä kaksi entuudestaan täysin tuntematonta elokuvaa, Gennaro Righellin Cainan (1922) ja Charles Vanelin Dans la nuiten (1929). Forssassa järjestimme scifi- ja fantasiateeman, joka menestyi erinomaisesti.
Mukavan vastaanoton saaneen Harold Lloyd -teoksen lisäksi sain Filmihulluun kaksi artikkelia, Pordenonen festivaaliraportin (6/22) ja mykkäkoomikko Larry Semonia ja hänen teoksiaan käsittelevän tekstin (3/22). Pidän tärkeänä erityisesti Semonin artikkelia, sillä suuresta aikalaissuosiostaan huolimatta hän on ollut jo pitkään täydellisen unohdettu tekijä, jonka ainoana linkkinä nykyaikaan on floppituotanto Ihmemaa Oz (1925). Tekemäni tutkimusretken tuloksena voin suositella Semonin uraan tutustumista lähemmin, sillä hänen filmografiastaan - ja etenkin lyhytelokuvista - löytyy parempiakin töitä kuin epäonnistunut L. Frank Baumin lastenkirjafilmatisointi.
Vuoden 2023 tavoitteenani on seuraavan kirjan viimeistely. Toiveenani puolestaan on, että pitkään mykkäelokuvia ylenkatsonut YLE esittäisi niitä runsaammin ja mikä tärkeintä, muitakin kuin kaikkein ilmeisimpiä klassikoita – katsomisen arvoiset mykkäelokuvat eivät lopu Kaupungin valoihin, Kenraaliin tai Auringonnousuun. Takavuosien kattavien mykkäelokuvasarjojen uudelleenlämmittely ei olisi lainkaan huonompi juttu.