WHISPERING SHADOWS
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun muotivillityksiin lukeutuneella spiritismillä oli omat innokkaat kannattaja- ja vastustajaryhmänsä, joihin kuului monia kuuluisuuksiakin aina Sir Arthur Conan Doylesta Harry Houdiniin. Kuolleiden kanssa kommunikointi koki uuden tulemisen maailmansodan jälkeen, kun surevat omaiset hakivat lohtua elämäänsä ja yrittivät saada yhteyttä sotarintamilla menettämiinsä perheenjäseniin. Runsaasti aikoinaan keskustelua herättänyt aihe ei ole koskaan saavuttanut suurta suosiota elokuvantekijöiden keskuudessa, vaikka Fritz Langin elokuvassa Tohtori Mabuse – Ihmispeto (1922) nähdäänkin kenties tunnetuin mykän kauden spiritismi-istunto.
Kiitos Undercrank Productionsin ja amerikkalaisten innon joukkorahoituskampanjoihin, kotikatsojien ulottuville on saatu erittäin harvinainen spiritismielokuva vuodelta 1921. Ranskalaisen näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Emile Chautardin Yhdysvalloissa tekemä Whispering Shadows on kuitenkin enimmiltä osin draama, johon tuonpuoleiseen kurkistaminen antaa vain lisäväriä. Mitään unohdettua kauhuklassikkoa on siis turha odottaa.
Elokuva alkaa spiritismi-istunnolla, jonka todenperäisyys herättää paikallaolijoissa epäilyksiä. Elokuvan miesväki on vastahankaan, kun taas naiset esitetään huomattavasti helppouskoisempina ja siten myös selvästi höynäytettävinä. Itse tapahtumaketju käynnistyy salaperäisellä haudantakaisella varoituksella, jossa äitinsä menettänyt Helen Bransby (Lucy Cotton) saa meediolta kuulla rakkaimpansa (Robert Barrat) olevan vaarassa. Heleniä moinen varoitus vain hymyilyttää, mutta ei kauan, sillä pian kihlattua syytetään yli sadan tuhannen dollarin kavaltamisesta. Helenin isä (Charles A. Stevenson) tietää onneksi asioiden oikean laidan ja todellisen syyllisen, mutta ehtii valitettavasti kuolla ennen asian paljastamista. Jääkö rikos selvittämättä vai palaako Helenin isä rajan takaa kertomaan mitä oikein on tapahtunut?
Whispering Shadows on erikoinen, joskaan ei mikään erityinen elokuva. 1910-luvun elokuvat estetiikaltaan mieleen tuova teos on kerronnaltaan sulava ja näyttelijätyöskentelyltään onnistunut, mutta jännityksen osalta hyvin laimea. Juonenkäänteet ovat liian ennalta-arvattavia ja kun rikollisen tietää jo pelkistä kasvonpiirteistä, ei tältäkään saralta heru yllätyksiä. Muutamat kohtaukset ovat silti komeasti rakennettuja – etenkin se, jossa kuolleen miehen henki tarttuu kirjettä kirjoittavan tyttären kynään ja antaa vihjeen murhaajan henkilöllisyyden selvittämisestä, kelpaisi tunnetumpaankin elokuvaan. Maalatuissa välitekstiplansseissa on myös oma viehätyksensä.
Whispering Shadows on yhden katselukerran veroinen tuttavuus. Mielenkiintoisesta aiheesta olisi varmasti saatu aikaiseksi jännittävämpi ja kekseliäämpi elokuva, mikäli tekijät olisivat niin halunneet – tai ajankohta olisi sallinut ennakkoluulottomampaa ja rohkeampaa ilmaisua.
Tuotanto: Peerless Feature Producing Co.
Ohjaus: Emile Chautard
Käsikirjoitus: Harry Chandlee, William B. Laub
Välitekstit: Harry Chandlee, William B. Laub
Näyttelijät: Lucy Cotton (Helen Bransby), Charles A. Stevenson (Richard Bransby), Robert Barrat (Hugh Brook), Philip Merivale (Stephen Pryde), George Cowl (tri Latham), Marion Rogers (Margaret Latham), Mabel Archdale (Caroline Leavitt)