ISN'T LIFE WONDERFUL
"Saksa on pelastettava, tai Eurooppa on tuhon oma."
Tätä mieltä Griffith oli palattuaan Berliinistä, jossa hän oli ollut filmaamassa viimeiseksi itsenäiseksi elokuvakseen jäänyttä Isn't Life Wonderfulia. Näin jälkikäteen moinen mielipide herättää luonnollisesti hilpeyttä, mutta kukapa olisi tuolloin osannut ennustaa, mitä Saksa saisi kymmenen vuoden kuluttua Euroopassa aikaan. Sen sijaan amerikkalaiset, jotka olivat kuvanneet maailmansodan aikana elokuvissaan saksalaisia barbaarimaisiksi raakalaisiksi, tunsivat sodan jälkeen sääliä kurjuuden keskellä kamppailevaa yhteiskuntaa kohtaan ja tekivät kaikkensa nostaakseen entisen suurvallan takaisin jaloilleen. Niinpä Griffithkin matkusti paikan päälle välittääkseen elokuvansa avulla tavallisen saksalaisen nöyryyttävät elinolosuhteet jokaisen amerikkalaisen nähtäväksi.
Griffith kertoo tarinansa puolalaisen emigranttiperheen näkökulmasta. Sota on vienyt heiltä kaiken ja perheen osaksi on miljoonien muiden lailla tullut jokapäiväinen kamppailu olemassaolostaan. Työtä on niukalti, eivätkä perheen rahat aina riitä edes välttämättömimpään hintojen kohotessa sitä mukaa, kun ruokajonojen pituudet kasvavat. Ainoa asia, joka auttaa jaksamaan, on toivo paremmasta huomisesta. Perheen poika Paul (Neil Hamilton) sekä hänen rakastettunsa Inga (Carol Dempster parhaassa roolissaan) tekevät lujasti työtä tahoillaan perheen olemassaolon puolesta. Siinä sivussa he haaveilevat yhteisestä, onnellisesta elämästä.
Isn't Life Wonderful poikkeaa tyystin Griffithin muista pitkistä elokuvista yksinkertaisella toteutuksellaan. Elokuva onnistuu saavuttamaan erinomaisesti kansalaisten epätoivon ja tuskan. Vaikkei Griffithin kuvaus yhteiskunnan alennustilasta olekaan yhtä raju kuin G. W. Pabstin näkemys läpimurtoelokuvassaan Iloton katu (1925), ovat kohtaukset ruokajonoista sekä keinottelijoiden ja nälkäisten työläisten yhteenotoista aivan Pabstin teoksen veroisia. Kokonaisuus on vahva ja suurella ammattitaidolla toteutettu, eikä ohjaajalle tyypillinen rakkaustarinakaan lipsahda missään vaiheessa itse elokuvan keskeisen sisällön edelle.
Olkoonkin, että elokuvan aihe oli aavistuksen verran liian synkkä tavalliselle, viihteellä kyllästetylle katsojalle, sai Isn't Life Wonderful asiallisesta toteutuksestaan runsaasti ylistystä osakseen. Vuosien saatossa monet amerikkalaiset ohjaajat päätyivät Griffithin tavoin kuvaamaan Saksaa sisältäpäin, tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Tunnetuin Griffithin perinteen vaalija lienee Lewis Milestonen pasifistinen sotaelokuva Länsirintamalta ei mitään uutta (1930), joka iästään huolimatta lukeutuu edelleen lajityyppiensä parhaimmistoon.
Huolimatta siitä, että Griffithin ura oli ollut alamäessä jo vuosia, on Isn't Life Wonderful vahva osoitus siitä, ettei hän ollut kadottanut elokuvantekijän taitojaan missään vaiheessa. Valitettavasti hänen uraansa tämä liian vähälle huomiolle jäänyt mestariteos ei onnistunut pelastamaan, vaan alamäki jatkui entistä jyrkempänä hänen uransa loppuun saakka.
Tuotanto: D. W. Griffith Productions
Ohjaus: D. W. Griffith
Käsikirjoitus: D. W. Griffith (Geoffrey Mossin novellista)
Kuvaus: Hendrik Sartov, Harold S. Sintzenich
Näyttelijät: Carol Dempster (Inga), Neil Hamilton (Paul), Erville Alderson (professori), Helen Lowell (isoäiti), Marcia Harris (täti), Frank Puglia (Theodor)