DIE WÜRGHAND
Rose ja Toni ovat vaatimattomissa oloissa elelevä pariskunta. Tonin tyytyessä hankkimaan elantoa pikkurikoksilla, Rose pyrkii pääsemään rikkaan miehen kainaloon ja saamaan tältä rahaa elämiseen. Hän ystävystyykin iäkkään pankkiirin kanssa, mutta Tonin mustasukkaisuus ja alituinen rahan tarve ajavat heidät tilanteeseen, joka päättyy pankkiirin kuolemaan. Pariskunta pakenee vuorille, mutta ei kauaakaan, kun molemmat alkavat elää vanhojen tapojensa mukaisesti.
Itävaltalaisen mykkäelokuvan suuriin naistähtiin lukeutuneen Carmen Cartellierin varhainen valkokangasesiintyminen on kauhuelementeillä höystetty yhdistelmä perhedraamaa ja rikoselokuvaa. Sen päähenkilönä esiintyvä Rose on opportunisti vailla vertaa: rakkauttaan pihtailematon kaunotar on aina valmis heittäytymään samppanjaa ja rahaa tarjoavien herrasmiesten syliin muista välittämättä. Kun kukin pohatta on käytetty loppuun, on aika etsiä uusi. Valheen ja rikoksen jälkiä ei voi kuitenkaan peitellä ikuisesti.
Maalaajana ja valokuvaajana ennen elokuvauraansa toimineen Cornelius Hintnerin ohjaama ja käsikirjoittama Die Würghand (engl. The Stranglind Hand) voisi olla hyvä elokuva. Se on lähtökohdiltaan mielenkiintoinen, opetukseltaan ajaton ja tapahtumaympäristöltään kiinnostava ja eksoottinen. Pikainen silmäys osoittaa ruotsalaisen elokuvan vaikuttaneen yleisilmeeseen verrattain paljon ja muinainen legenda väkivahvoista Hartungin perheen miehistä luo ripauksen salamyhkäisyyttä koko keitokseen. Tämä keitos palaa kuitenkin pohjaan ennen aikojaan.
Hintner on ainakin tämän elokuvan perusteella ollut huomattavasti parempi ohjaajana kuin käsikirjoittajana. Kuvataitelijana hankitut taidot eivät ole menneet hukkaan, sen verran hyvällä mallilla Die Würghand on kuvalliselta kerronnaltaan. Muutamat taustakuvat Alpeista luovat illuusion vanhasta alppikylästä, vaikka itse alueesta ei mitään selvää kuvaa näytetäkään. Yksinkertainen päällekkäisotos naista kuristavasta kädestä kertoo tämän ahdingosta enemmän kuin koko muu elokuva yhteensä ja kuva, jossa Rose seisoo kellarin rappusilla kynttilä kädessään, on varsin tyylikäs.
Tarinan osalta mennään metsään ja pahasti. Juonenkäänteet ovat valitettavan tyypillisiä ja monet ratkaisuista suorastaan surkuhupaisia. Erityisen harmillisena pidän Rosen ja kreivi Steinin jälleennäkemisen toteutusta, josta on tehty täydellisen epäuskottava – eihän kukaan vähänkään järkevä henkilö heittäydy intohimoiseen tanssiin entisen rakastajansa kanssa, jos äkkipikaisuudesta ja voimastaan tunnettu aviomies on lähistöllä. Kaikkein pahin rimanalitus koetaan lopussa, kun miehensä kuolemaa suunnitteleva Rose saa rangaistuksensa miehen isän käsien kautta.
Tuotanto: Cartellieri-Film
Ohjaus: Cornelius Hintner
Käsikirjoitus: Cornelius Hintner
Kuvaus: Rudolf Mayer
Näyttelijät: Carmen Cartellieri (Rose), Eugen Preiß (Toni), Hugo Werner-Kahle (Hannes), Viktor Kutschera (Hartung), Hans Rhoden (paroni Edgar Stein), Fritz Helmers (pankkiiri Bergern), Otto Burian (Jakob)