The Road to Yesterday

SIELUJA AIKOJEN YÖSSÄ


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Se mitä teemme eläessämme kaikuu ikuisuuteen.”

Näillä sanoilla Russell Crowen esittämä kenraali Maximus saattelee sotilaitaan taisteluun germaaneja vastaan Ridley Scottin komeassa Gladiaattorissa (2000). Aivan yhtä hienoa lopputulosta ei saada Cecil B. DeMillen ensimmäisen omalle yhtiölleen tuottaman elokuvan Sieluja aikojen yössä tapauksessa. Kymmenien käskyjen (1923) innoittama suurelokuva yrittää toistaa sen menestyksen, mutta lopputulos jää kauaksi edeltäjästään. Sieluja aikojen yössä menestyi kaikin puolin vaatimattomasti ja ajoi DeMillen yhtiön taloudellisiin vaikeuksiin jo lähtösuoralla, joskin tilanne korjaantui nopeasti Huuto Volgalta (1926) -elokuvan myötä.

Sieluja aikojen yössä sijoittuu kahdelle eri ajanjaksolle, moderniin Amerikkaan ja viktoriaaniseen Englantiin. Se alkaa Grand Canyonilta, jonne saapuvan nuoren parin vaimo Malena (Jetta Goudal) alkaa yhtäkkiä tuntea sanoinkuvaamatonta pakokauhua miestään Kennethiä (Joseph Schildkraut) kohtaan. Myös toisen paikalla olevan parin (Vera Reynolds, William Boyd) suhteessa on yllättäviä ongelmia. Lopulta kaikki lähtevät lomapaikastaan pois yöjunalla. He joutuvat matkan aikana pahaan onnettomuuteen, jolloin Malena näkee vanhaan Englantiin sijoittuvan näyn, joka selittää hänen tuntemansa kauhun alkuperän.

The Road to Yesterday                  The Road to Yesterday

Aikamatkailu oli kiehtonut DeMilleä jo hänen 1910-luvun avioliittokomedioissaan, mutta vain ani harvoin hänen onnistui tehdä visioistaan kiinnostavia. Useimmiten hän sortui pahoihin latteuksiin kuvatessaan menneen maailman jumalattomuuksia, eikä tämäkään elokuva osoittaudu poikkeukseksi. Avioparin väliset ristiriidat tuntuvat enemmän kuin teennäisiltä ja hahmot hyvin heikosti luonnostelluilta. Moderniin aikakauteen palattuaan DeMille latistaa tunnelmaa entisestään ja väkisinkin tulee mieleen, josko tässä jo varmistellaan rahoitusta Kuningasten kuningasta (1927) varten, sen verran paatoksellista Jumalan ylistystä on tarjolla. Onnettomuus on sentään vaikuttavasti toteutettu, mutta se on laiha lohtu tässä sekamelskassa.

Sieluja aikojen yössä on elokuva, josta on kirjoitettu vuosien saatossa erittäin vähän. Se ei yllätä, sillä niin laskelmoidun ja suoraan sanoen hölmön oloinen elokuva on kyseessä. Yhdessä asiassa ohjaaja kuitenkin onnistui, hän nimittäin nosti siihen asti vaatimattomissa sivuosissa esiintyneen ohiolaisnuorukaisen, William Boydin pääosaan. Yleisö ja kriitikot ihastuivat välittömästi näkemäänsä ja Boydin matka tähteyteen alkoi. Epäonninen lehtiartikkeli katkaisi hänen uransa 1930-luvun alussa, mutta näyttelijä pääsi ennen pitkää jaloilleen ja teki itsensä kuolemattomaksi Hopalong Cassidyna.

THE ROAD TO YESTERDAY, 1925 Yhdysvallat

Tuotanto: Cecil B. DeMille Pictures Ohjaus: Cecil B. DeMille Käsikirjoitus: Jeanie Macpherson, Beulah Marie Dix (Dixin ja Evelyn Greenleaf Sutherlandin näytelmästä) Kuvaus: J. Peverell Marley Lavastus: Paul Iribe, Anton Grot, Mitchell Leisen Leikkaus: Anne Bauchens
Näyttelijät: Joseph Schildkraut (Kenneth Paulton), Jetta Goudal (Malena Paulton), William Boyd (Jack Moreland), Vera Reynolds (Beth Tyrell), Trixie Friganza (Harriet Tyrell), Casson Ferguson (Adrian Thompkyns), Julia Faye (Dolly Foyles)



© 13.3.2018 Kari Glödstaf