YÖ SATAMASSA
Marlene Dietrichin kanssa tekemistään elokuvista tuttu Josef von Sternberg oli suuri nimi jo mykän elokuvan viimeisinä vuosina. Muutamien mutkien kautta Paramountille siirtynyt Sternberg löi läpi visuaalisesti huikealla gangsterielokuvalla Alamaailma (1927) ja jatkoi nousukiitoaan Emil Janningsin tähdittämällä Viimeisellä määräyksellä (1928). Sitä seurannut River Streetin kuolemanansa (1928) on valitettavasti kadonnut, mutta Sternbergin mykän kauden pääteoksena pidetty Yö satamassa elää onneksi edelleen, yhtä yltäkylläisenä ja täydellisenä kuin ilmestyessään 1920-luvun lopulla.
Yö satamassa on yksinkertainen kertomus elämän polulla kolhiintuneista henkilöistä ja heidän suhteistaan. Alamaailmassa esiintynyt George Bancroft on Bill Roberts, kaupunkiin saapuvan höyrylaivan kovanaamainen lämmittäjä, joka vapaailtanaan pelastaa itsemurhaa yrittävän satamatytön (Betty Compson). Billin tarjoaman illallisen aikana he tutustuvat lähemmin ja Bill päättää juovuspäissään viedä tytön vihille. Mutta kun aamu koittaa ja laivat tekevät lähtöä, on Billkin jälleen suuntaamassa merille.
"Sorry baby, sailing in an hour. Never missed a ship in my life."
Kuinkahan monta tällaista vastaavanlaisilla juonenkäänteillä varustettua elokuvaa onkaan vuosien saatossa tehty? Varmasti lukemattomia. Entä kuinka usein ne onkaan vesitetty epäuskottavilla hahmoilla, ala-arvoisilla alleviivauksilla ja siirappisilla lopetuksilla? Valitettavan usein, varsinkin nykyaikana. Kaiken ei kuitenkaan tarvitsisi olla niin valmiiksi pureskeltua ja herkkyydessään latteaa, että siitä menee maku jo ennen puolta väliä, vaan tutun ja turvallisen tarinan voi kertoa myös mielenkiintoisesti, kuten Sternberg mestariteoksessaan tekee.
Elokuvan vahvuus on ensisijaisesti sen hahmoissa, jotka ovat lämpimiä, inhimillisiä ja todentuntuisia. Bancroftin mahtavasti tulkitsema Bill Roberts on karskista ulkokuorestaan ja oman tien kulkija –asenteestaan huolimatta samaistuttava ja sympaattinen. Ei kuitenkaan sillä epäluonnollisella, "sammakosta kuoriutuu prinssi" –tyylillä, jota valkokankaalla usein nähdään, vaan hän pysyy loppuun asti aitona. Compsonin Mae on kovia kokenut ja kyyninenkin, mutta unelmille vielä tilaa antava satamatyttö, joka päättää ottaa Billin kosinnan vastaan tietäen, että se on todennäköisesti viimeinen kaunis asia hänen elämässään. Kun Bill lähtee, vaipuu Mae takaisin välinpitämättömyyteen, vaikka se onkin viemässä häntä vankilaan. Heidän yhteinen taipaleensa ei vastoin tavanomaista tyyliä ole vain suoraviivainen ja onnella kuorrutettu, vaan sisältää niin ylä- kuin alamäkiäkin aina hieman yllättävään loppuratkaisuun saakka. Paul Lenin Nauruihmisessä (1928) vakuuttavasti esiintynyt Olga Baclanova on puolestaan heijastuma Maen mahdollisesta tulevaisuudesta, siitä millaiseksi nainen muuttuu, kun kolme vuotta meriä seilannut aviomies (Mitchell Lewis) palaa yllättäen kotisatamaan – tarjolla on vain katkeruutta ja inhoa.
Jo pelkästään vahvasti toteutettu tarina inhimillisine henkilöineen riittäisi nostamaan Sternbergin teoksen suuruuteen, mutta lopullisen silauksensa se saa silmiä hivelevällä ulkoasullaan. Yö satamassa on valojen, varjojen, veden ja usvan suurta näytöstä, jonka ensiluokkainen kuvaus ja taidokas lavastus nostavat sen samaan kastiin Murnaun Auringonnousun (1927) kanssa. Se on visuaalinen taideteos, täynnä maalauksellisia otoksia sumun peittämästä satamasta, sen rähjäisistä baareista, kapeista kujista ja halvoista hotelleista. Kaiken yläpuolella häärii Sternberg kaikki langat käsissään, luotsaten elokuvansa kohti täydellisyyttä – määrätietoisena ja tinkimättömänä.
"Now don't get shore. I never did a decent thing in my life. I've always been like this. No power on earth could keep me ashore."
Tuotanto: Paramount
Ohjaus: Josef von Sternberg
Käsikirjoitus: Jules Furthman (John Monk Saundersin tarinasta)
Kuvaus: Harold Rosson
Lavastus: Hans Dreier
Leikkaus: Helen Lewis
Välitekstit: Julian Johnson
Näyttelijät: George Bancroft (Bill Roberts), Betty Compson (Mae), Olga Baclanova (Lou), Clyde Cook (Sugar Steve), Mitchell Lewis (Andy), Gustav von Seyffertitz (Hymn Book Harry)