ZAZA
Puheet dvd- ja BD-formaattien alasajosta ovat ainakin mykkäelokuvien osalta vahvasti liioiteltuja, sen verran runsaasti niitä on julkaistu tänäkin vuonna ympäri maailmaa. Vuoden epävirallisen kulttuuriteon arvomerkissä on tällä haavaa kiinni amerikkalainen Kino Lorber (ent. Kino International), joka alkoi kesällä julkaista Paramountin mykkäelokuvakatalogia hieman tavallista runsaammalla nimikemäärällä. Luvassa on kymmenkunta elokuvaa aivan suurimmista ja arvostetuimmissa klassikoista (Karavaani, Beggars of Life) tuntemattomampiin ja ainakin meillä Suomessa hyvin harvoin missään esitettyihin elokuviin. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluva Zaza on sarjan ensimmäisiä julkaisuja.
Zaza sijoittuu Pariisin lähellä sijaitsevaan St. Esmén pikkukaupunkiin. Sen huvittelupaikan suurin tähti on kaduilta maineeseen ponnahtanut, temperamenttinen Zaza (Gloria Swanson), joka hurmaa yhtä lailla tavallisia tallaajia kuin merkkihenkilöitäkin. Yksi Zazan lumoukselle altistuneista on diplomaatti Bernard Dufresne (H. B. Warner), joka on valmis uhraamaan ihastuksensa vuoksi kaiken. Myös Zaza on syvästi rakastunut ja suunnittelee Dufresnen kanssa jo yhteistä tulevaisuutta, kunnes saa tietää tämän visusti vaietusta salaisuudesta.
Ranskalaiseen teatterinäytelmään (1898) ja David Belascon siitä seuraavana vuonna tekemään amerikkalaissovitukseen pohjautuva Zaza filmattiin mykän kauden aikana kolmesti: ensimmäinen versio Ranskassa vuonna 1913 ja sen jälkeen kahdesti Yhdysvalloissa (1915, 1923). Näistä viimeinen on kaikkein tunnetuin, eikä vähiten Swansonin ansiosta. Vuosien ajan roolista haaveillut Swanson sai tehdä pitkää väsytystyötä saadakseen tuotantoyhtiön näyttämään projektille vihreää valoa. Lopulta elokuvasta tuli voitokas ja ihmissuhdesotkuissa ryvettynyt tähti sai puhdistettua kilpeään edes hiukkasen. Swanson piti Zazaa kaikkein parhaana elokuvanaan ja ylisti sitä uransa nopeimmaksi, helpoimmaksi ja nautittavimmaksi tuotannoksi.
Zaza on viehättävä elokuva. Sen aikuismainen rakkaustarina on hyvin kerrottu, täysin ilman sentimentaalisia ylilyöntejä tai muutakaan liioittelua. Ulkoisesti se on todella näyttävä ja etenkin puvustukseen on sijoitettu runsaasti rahaa – ainoa huomauttamisen aihe koskee Pariisia, joka on lavastettu turhan stereotyyppiseksi ja keinotekoiseksi. Railakkaasti näyttelevä Swanson nauttii silminnähden roolistaan ja muodostaa hyvän parin etäisen viileän Warnerin kanssa. Moittimista ei tosin ole muissakaan näyttelijöissä, mutta heille ei suoda samankaltaista huomiota kuin pääparille.
En kuitenkaan pidä Zazaa niin suurena klassikkona kuin minä se esittäytyy etenkin monelle amerikkalaiselle harrastajalle. Eniten minua häiritsee se, että elokuvan nimihahmo on liian monessa mielessä kuin Emile Zolan luoma Nana. Hahmojen syntyhistoria on hyvin samankaltainen ja heidän käytöksensä samasta ohjekirjasta opeteltu. Ainoa seikka mikä näitä kahta hahmoa erottaa on se, ettei Zazan rakkaus ole tuhoavaa lajia: hänen seuraansa päätyneet miehet ovat selvinneen romanssistaan ehjin nahoin, toisin kuin Nanan pauloihin joutuneet onnettomat.
Tuotanto: Famous Players-Lasky Corporation
Ohjaus: Allan Dwan
Käsikirjoitus: Albert Shelby Le Vino (Charles Simonin ja Pierre Bertonin näytelmän pohjalta)
Kuvaus: Hal Rosson
Leikkaus: E. Lloyd Sheldon
Näyttelijät: Gloria Swanson (Zaza), H. B. Warner (Bernard Dufresne), Ferdinand Gottschalk (Brissacin herttua), Lucille La Verne (Rosa-täti), Mary Thurman (Lorianne), Yvonne Hughes (Natalie), Riley Hatch (Rigault)