Vuosi 2024 oli monin tavoin hyvä mykkäelokuvafaneille. Se muistettaneen tulevaisuudessa parhaiten Abel Gancen Napoleonin (1927) uudesta, upeasta seitsemän tunnin mittaisesta restauroinnista, joka esitetiin heinäkuussa Pariisissa. Itse en ollut paikalla, mutta sain myöhemmin syksyllä elokuvan katsottavakseni ja innostuin sen perusteella tekemään vertailun, jossa kävin läpi kolmen viimeisimmän Napoleon-restauroinnin erot. Lopputuloksen voit lukea täältä. Toivoa sopii, että julkaisu saataisiin jo tulevaksi vuodeksi.
Mahtui vuoteen tietysti paljon muutakin. Edellisvuoden pessimismini on vaihtunut taas tyytyväisyyteen, kiitos useiden eri mykkäelokuvajulkaisuiden. Amerikkalaiset Flicker Alley ja Kino Lorber kunnostautuivat niin tuttujen kuin tuntemattomienkin nimikkeiden julkaisemisessa, englantilainen Masters of Cinema toi markkinoille muhkean Louis Feuillade -boksin, saksalainen Edition Filmmuseum heräsi hiljaiselostaan Mister Radion (1924) dvd-julkaisulla ja erilaiset joukkorahoituskampanjat toivat harrastajan ulottuville niin Charles Rayn The Village Sleuthin (1920) kuin Francis Fordinkin elokuvia. Annie Laurie (1927) oli iloinen yllätys, Accidentally Preserved -sarja sai viidennen osan ja mykkäkomedian ystäviä hemmoteltiin Laurel & Hardy: Year Two, Monty Banks: The Silent Comedian, Vitagraph Comedies ja Charley Chase at Hal Roach – The Late Silents (1927) -kokoelmilla. Valitettavasti mikään näistä ei tullut kotimaamme markkinoille, mutta tuskinpa sitä kukaan odottikaan.
Forssan Mykkäelokuvafestivaalit juhlisti 25. festivaalikertaansa joukolla amerikkalaisia elokuvia. Pordenonen mykkäelokuvajuhlilla suurimman vaikutuksen tekivät puolestaan tuntemattomat uzbekistanilaiset elokuvahelmet, mutta itse innostuin suuresti myös Robert Wienen Raskolnikowista (1923) sekä Carl Lamacin Saxofoni-Lottesta (Saxophon-Susi, 1928). Ilahduttavinta koko festivaalissa oli kuitenkin sen nousu viime vuosien aallonpohjasta, joten ehkäpä ensi vuodelta voi odottaa vieläkin enemmän.
Kotimainen elokuva-arkistomme tarjosi menneenä vuonna Carl Th. Dreyerin mykkäelokuvia sekä Victor Sjöströmin Ingeborg Holmin (1913), Henry Kingin Stella Dallasin (1925) ja Jean Epsteinin Usherin talon häviön (1928) vain suurimmat klassikot mainitakseni. Mykkäelokuvafaneja loistavasti palvellut Tanskan elokuva-arkisto sai puolestaan digitointiurakkansa päätökseen ja nyt heidän upealta stumfilm.dk -sivustoltaan voi katsoa ilmaiseksi yli 400 tanskalaista tai tanskalaisen tekemää mykkäelokuvaa. Suurimmassa osassa elokuvia ei ole englanninkielistä tekstitystä, mutta innokkaimmille se on tuskin mikään este. Myös Bundesfilmarchiv on julkaissut kymmenittäin saksalaisia mykkäelokuvia vapaasti katsottavaksi.
Kirjapuolella menee sekaisin niin uudet kuin vanhatkin julkaisut. Itse sain pitää esitelmät Max Linderistä ja Teuvo Purosta. Kirjoitin myös muutaman artikkelin ja sain viimeisteltyä kolme teosta: Teuvo Puro: Teatterineuvos ja elokuvapioneeri (Domirola), Suvinen satu: Kuinka se tehtiin, kuinka se menetettiin ja kuinka se pelastettiin (Luovaja) sekä Kurkistus kulisseihin: Forssan Mykkäelokuvafestivaalit 2000—2023. Ulkomailta ostin mm. Charles Musserin Before the Nickelodeon: Edwin S. Porter and the Edison Manufacturing Company, Laura Jerroldsin Laura La Plante: Silent Cinderella, Tracey Goesselin The First King of Hollywood: The Life of Douglas Fairbanks sekä Ron Mottramin The Danish Cinema Before Dreyer. Lisäksi löysin kohtalaisen pientä korvausta vastaan yhden osan lisää The Griffith Project -kokoelmaani.
Jos minä löysin kirjoja nettikaupoista, arkistohenkilöt ja elokuvahistorioitsijat tekivät löytöjä erilaisista kokoelmista. Loppusyksystä ilmoille tullut uutinen John Fordin kadonneesta länkkäristä, vuonna 1918 valmistuneesta The Scarlet Dropista oli tietyllä tapaa vanha, olihan elokuva putkahtanut julkisuuteen Chilessä jo vuonna 2023, mutta kukaan ei ollut siitä uutisoinut. Aivan äskettäin tuli puolestaan tieto, että niin ikään kadonneeksi merkitty Taxi! Taxi! (Melville W. Brown, 1927) olisi löytynyt erään arkiston kätköistä.
Mainittakoon vielä oma Carl von Haartmanimme, jonka Hollywood-uran elokuvista saatiin taas uutta infoa, kun bongasin hänet itävaltalaisena upseerina E. A. Dupontin ainoasta Hollywood-ohjauksesta Rakasta minua ja maailma on minun (1927). Aiemmin syksyllä olin viimeinkin ”löytänyt” hänet myös Häämarssista (1928). Pitkäänhän on ollut tieto, että von Haartman toimi elokuvassa sotilaallisena neuvonantajana, mutta ainoatakaan kohtausta, jossa hän olisi esiintynyt, ei ollut tullut esille. Nyt tämäkin puute on korjattu.
Jos kerran vuosi 2024 oli näinkin hyvä, mitä jää sitten tulevalle vuodelle? No ensinnäkin toivoisin, että YLE heräisi horroksestaan ja alkaisi näyttää ohjelmistossaan myös mykkäelokuvia. Elokuvafestivaaleille toivon menestystä kautta linjan ja olisihan se mukavaa nähdä, että F. W. Murnaun Nosferatun (1922) lisäksi myös joku toinen mykkäelokuva lähtisi kiertueelle maassamme. Optimistisesti toivon edelleen myös näkeväni sen päivän, jolloin The Arbuckle Anthology ja Mack Sennett Vol. 2 julkaistaan.
Lopuksi vielä muutama sana menetyksistä, joita mykkäelokuvamaailma koki aivan vuoden viimeisillä hetkillä. Kansainvälisestikin tunnetut ja arvostetut mykkäelokuvaentusiastit, Lenny Borger ja Donna Hill nukkuivat pois joulukuussa. Ensin mainittua en tavannut koskaan, Donnaan tutustuin tänä syksynä Pordenonessa. Hän oli erittäin ystävällinen henkilö ja kiinnostunut kaikenlaisesta, myös suomalaisesta, mykkäelokuvasta. Haluankin välittää osanottoni kaikille Lennyn ja Donnan läheisille, heille menetys on vieläkin suurempi.