”Carl von Haartmanhan oli vanhaa suomalaista aatelissukua, suvun musta lammas, joka oli täysin rahaton ja vaelteli ’tramppina’ ja sitten kulkurina kohti länttä ja päätyi Hollywoodiin, ja sai pieniä statistin osia esittääkseen. Sitten hän palasi Suomeen täysinoppineena elokuvamiehenä, vaikka pahat sedät täällä kertoivat, että hänen tärkein osansa oli Hollywoodissa kun hän näytteli kolme metriä kuollutta ruumista jossakin elokuvassa…” Kari Uusitalo, elokuvaneuvos (Suomi-Filmin tarina, osa 1).
Tilanomistaja Carolus von Haartmanin ja kreivitär Edit Armfeltin pojan, Carl Magnus Gunnar Emil von Haartmanin (1897-1980) elämä oli värikäs ja täynnä seikkailuja – jopa siinä määrin, että hän ehti nuoruutensa villeinä vuosina aina Hollywoodiin asti. Vuonna 1925 unelmakaupunkiin saapuneen ja siellä ainakin Foxilla, Paramountilla ja muutamalla itsenäisellä tuottajalla työskennelleen von Haartmanin ura ei ollut mikään suuren suuri ja on siksi ollut pitkän aikaa melkoisessa pimennossa. Juoruista huolimatta von Haartmanin uran on tiedetty – tai ainakin oletettu – olleen vähättelyjä laajempi, mutta koska hänen elokuvaroolinsa olivat useasti pelkkiä statistin osia, ei teoksia ole välttämättä merkitty muistiin. Von Haartman ei itsekään liiemmin mainostanut elokuviaan, kunhan kuittasi ne osana vauhdikasta elämäänsä.
Tarkoituksenani on kerätä tälle sivulle kaikki mahdollinen tieto Carl von Haartmanin Hollywood-rooleista ja siksi kaikki mahdollinen apu otetaan ilolla vastaan. Itse olen onnistunut ”löytämään” hänet muutamasta aiemmin tuntemattomasta tuotannosta, mitä en suinkaan sano omia salapoliisin taitojani korostaakseni, vaan sen vuoksi, että von Haartmanin uran eri käänteet lopultakin selviäisivät. Toisaalta virhepäätelmienkin vaara on melkoinen, sillä toiset kopioista ovat todella vaatimattomia – niinpä jokaisen elokuvan ystävän onkin velvollisuus korjata mahdolliset virheolettamat ja harhanäyt.
Clarence Brown: Himo (Flesh and the Devil, 1927)
Greta Garbon läpimurtoelokuva Hollywoodissa ja lähtölaukaus hänen ja John Gilbertin koko maailmaa puhuttaneelle romanssille on amerikkalaista studiofantasiaa ja rakkauselokuvaa parhaimmillaan. Carl von Haartman tekee totuttuun tapaansa lyhyen esiintymisen, tällä kertaa nimenhuutoon osallistuvana sotilaana. Hänet on tiettävästi tunnistettu elokuvasta jo aiemmin, mutta asiaa ei ole virallistettu missään vaiheessa.
Howard Hawks: Paid to Love (1927)
Syksyllä 1926 kuvattu Paid to Love on pieneen, kuvitteelliseen eurooppalaiseen kuningaskuntaan sijoittuva komedia. Von Haartman esiintyy tupakkaa polttelevana upseerina yhdessä kohtauksessa, jossa William Powellin esittämä prinssi Eric naureskelee kruununprinssi Michaelin (George O’Brien) rakastumisesta kapakkaviihdyttäjään (Virginia Valli). Kotikeräilijän saatavilla ei ole kuin vanha ja huonolaatuinen videokasettijulkaisu, itse elokuva on säilynyt hyvälaatuisena 35mm kopiona.
Mauritz Stiller: Hotel Imperial (1927)
MGM:llä epäonnistuneen Stillerin avauselokuva Paramountille. Von Haartman näyttää seisoskelevan venäläisistä sotilaista koostuvassa ryhmässä kohtauksessa, jossa Georg Siegmann riepottelee Pola Negriä. Esitimme elokuvan Forssassa vuonna 2011, jolloin en osannut vielä etsiä von Haartmania muiden yhtiöiden elokuvista. Elokuvan ainoa julkaisu on Grapevinen tekemä dvd-r, jonka pohjana on käytetty 16mm kopiota (1).
William A. Wellman: Siivet (Wings, 1927)
Von Haartman toimi sotilaallisena neuvonantajana ja vilahtaa saksalaisupseerin roolissa muutamassa elokuvan loppupuolella olevassa kohtauksessa. Wellmanin teos voitti ensimmäisen koskaan jaetun parhaan elokuvan Oscar-palkinnon, joten tästä saadaan oivaa knoppitietoa erilaisiin leffavisailuihin: kuka oli ensimmäinen suomalainen Oscar-palkitussa elokuvassa esiintynyt näyttelijä? Siivet on saatavana hyvänä Blu-ray -versiona myös omaan hyllyyn.
John Ford: Neljä veljestä (Four Sons, 1928)
Von Haartmanin puheista päätellen tämä olisi ollut hänen ensimmäinen elokuvansa Foxille (2). Hän näyttelee siinä saksalaista upseeria ja esiintyy muutamassa kohtauksessa elokuvan alkupuolella. Neljä veljestä on julkaistu osana Ford at Fox -kokoelmaa.
Henry King: Nainen kadulta (The Woman Disputed, 1928)
Norma Talmadgen viimeinen mykkäelokuva. Von Haartmanin tehtävänä on esittää itävaltalaisupseeria ja kohtauksia on ainakin kolme: kahdessa hänet nähdään istuskelemassa penkillä, kolmannessa hän on esillä loppukohtauksessa, jossa itävaltalaiset upseerit ovat kokoontuneet tekemään kunniaa sodan pyörteistä selvinneelle urhealle naiselle (Talmadge). Elokuvasta ei ole virallista julkaisua, mutta se on esitetty mm. Pordenonessa vuonna 2016.
Erich von Stroheim: Häämarssi (The Wedding March, 1928)
Elokuva, josta von Haartman puhui elämäkerrassaan vuolaimmin. Kun hän oli esittäytynyt von Stroheimille ja kertonut mielipiteensä siitä, kuinka väärin amerikkalaiset käyttävät eurooppalaisia univormuja elokuvissaan, ohjaaja oli todennut innostuneena: ”juuri teitä minä tarvitsen”. En ole löytänyt tiettyä kohtausta, jossa von Haartman esiintyy (vai esiintyykö missään), mutta hänet mainitaan niin tuotantokuvissa (4) kuin krediiteissäkin. Richard Koszarski nimeää hänet von Stroheim -elämäkerrassa tosin virheellisesti Peter von Hartmaniksi (5), mutta ainakin kaikki suomalaiset tietänevät, kenestä on kyse. Häämarssista ei ole kuin ikivanha videokasettiversio ja onkin suoranainen häpeä, ettei sitä ole julkaistu edes dvd:llä.
Päivitys 2024: Häämarssi esitettiin yleisön toiveuusintana Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla vuonna 2024, jolloin viimeinkin huomasin myös von Haartmanin. Olin aiemmin etsinyt häntä Corpus Christi -jaksosta, mutta huomasin hänet juhlajakson kohtauksesta, jossa George Fawcettin esittämä ruhtinas Ottokar saapuu paikalle.
Howard Hughes: Hornan enkelit (Hell’s Angels, 1930)
Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva sotaelokuva, jossa näyttelijäluetteloonkin listattu von Haartman esittää ilmalaivan komentajaa. Hornan enkelit oli tarkoitus valmistaa alun perin mykkänä, mutta Alan Croslandin Jazzlaulajan (1927) myötä Hughes työsti siitä äänielokuvan. Elokuva oli ehdolla parhaan kuvauksen Oscar-palkintoon ja se on saatavana ainakin dvd:nä.
Näiden lisäksi Carl von Haartman on kreditoitu sittemmin kahteen kadonneeseen elokuvaan (3). Victor Flemingin Herääminen (The Awakening, 1927) sai aikoinaan jopa Suomen ensi-iltansa, kun taas James Tinlingin Very Confidential (1927) on jäänyt historian hämärään. Hän saattoi esiintyä myös Tiffany-yhtiön tuottamassa ja George Archainbaudin ohjaamassa elokuvassa Yöelämää (Night Live, 1927), sillä siinä näyttelee myös hänen hyvä ystävänsä, Itävallan arkkiherttua Leopold. Myös tämä teos on valitettavasti kadonnut.
VIITTEET
(1) Silent Era.
(2) Carl von Haartman: Antaa Haartmanin yrittää (s. 135), Otava, Keuruu 1972.
(3) American Silent Feature Film Database.
(4) Kevin Brownlow: The War, the West and the Wilderness (s. 199), Secker & Warburg, Lontoo 1978.
(5) Richard Koszarski: Von: The Life & Films of Erich von Stroheim (s. 344), Limelight Editions, New York 2001.